Saturday, December 10, 2011

Heart Shaped Box

Milloin lapsuus loppuu? Missä vaiheessa lakkaa leikkimästä, käymästä leikkipuistoissa? Voiko sen määritellä ite? Koska.. Musta tuntuu että lapsuus on mahtavin asia ikinä. Hiekkalaatikkoikä. Se tunne, kun jäätelö tippuu maahan, koska juoksit linnun perässä.













Mun lapsuus oli sekava. En muista siitä paljon mitään, mutta jos alan miettimään sitä liikaa, niin se ahdistaa mua. Kaikki mitä muistan siitä ajasta, ku vanhemmat oli viel yhessä, nii on se, että joka päivä, aamu ja ilta ne huus toisilleen. Sitten ne eros ja musta alko tuntuu, että leikkimine on tyhmää. Huomasin, kuinka vammaselta tuntuu puhua yksinään ja kontata lattioilla. Äiti osti meidän uuteen asuntoon kumisen nyrkkeilysäkin.










Sitten me muutettiin kokonaan uuteen kaupunkiin, Porvooseen. Äiti tapas uuden miehen, ja isi tapas uuden naisen. Vihasin niitä. Vihasin sen naisen lasta. Se oli mua kaks vuotta nuorempi. Sitten kaikki meni pieleen ja kaikki oli taas yksin. Oli siitä eteenpäin. Sit aloin leikkiä aikuista.

Nyt elän sitä lapsuutta, mikä multa jäi väliin. Parhaani mukaan. En pysty siihen.








Anteeks, ettei tässä postauksessa oo oikeen mitään muuta ideaa ku noi kuvat.

Mitä mä oon tehny itelleni, miksi, että musta on tullu tämmönen? Miten mä päädyin tähän pisteeseen? Mun elämässä on 10 vuotta tyhjyyttä.

Tuesday, December 6, 2011

Home Is a Fire



Mä en tiiä mite mä alottaisin tän. Niin paljon sanottavaa, niin paljon asioita joita en osaa pukee lauseiks.

Tänään on itsenäisyyspäivä. Mä en oo ikinä ennen oikeestaan miettiny, että mitä se ees tarkottaa. Tai no siis, joo, Suomi itsenäisty 6.12.1917. Hävis sodan Venäjää vastaan. Me tietty halutaan sanoo, että me voitettiin se, koska meidän ego ei kestä myöntää häviötä. Ei me voida voittaa, jos me menetetään Karjala? No mutta me sanotaan silti että me hävittiin ja voitettiin se sota. Tasapeli? Ei, me ei saatu Venäjältä mitään. Me vaan hävittiin Karjala, plus että Lappi poltettiin. Voitto? Ei.

Okei ja sit tähän miten suomalaiset juhlii itsenäisyyspäivää. Istuu kotona, kattoo Harry Potter & salaisuuksien kammiota? Onpa isänmaallista. Tai sitten katotaan Tuntematonta sotilasta. Jee, go Rokka! Hienoa, hienoa. Mitä isänmaallista on istua kotona omalla sohvalla ja naureskella lavastetulle sotaleffalle, näyttelijöillä, lauseilla joita ei edes sanottu? Siis kuka vitun Rokka? Se on kaikki Väinö Linnan keksimää. Tietty jotain faktoja, mut silti. En arvosta sitä. Mun mielestä itsenäisyyspäivän ns. juhlistustapaa pitäis muuttaa. En tarkota, et kaikkien pitäis mennä ja vetää perseet olalle ja sit käyä paskomassa hautakiville, ei ei, ei.
Meinaan sitä, että miettikää, miltä teiän isovanhemmista on tuntunu sota-aikana. Ne on ite ollu siellä. Ne on eläny sen ajan. Se ei oo niin kaukana takana. Ne ihmiset on vielä täällä, meidän keskellä, ihan tavallisessa arjessa. Kauppojen kassoilla ne pitkät jonot, kun vanhus maksaa täysmaitopurkin pikkukolikoilla tärisevin käsin, miettikää miks ne kädet tärisee.
Aseta ittes niitten asemaan, mieti miltä tuntuu, kun kaikki lapsuudenystävät on kokenu saman ku sinä, parhaat ystävät on kuollu. Yrittäny puolustaa sitä vähää omaa, mikä on. Ja jos ne ei oo kuollu sodassa, niin sairaudet, ikä ja huonot elämäntavat on vieny ne. Ei tietenkää kaikkia, on joitaki. Mutta miettikää sitä ikävää mikä niillä on. Niillä ei oo periaatteessa ketään. Yhteiskunta tietty yrittää ylistää niitä. Kerran vuodessa. Se siitä. Lopun ajasta niitten päälle syljeskellään kaduilla, huudetaan ja kirotaan. Missä arvostus? Ne ei tahdo mitään pahaa.



Eli sen Harry Potterin tai Tuntemattoman Sotilaan sijaan oisitte voinu vaikka soittaa isovanhemmillenne, ihan vaan kysyä että mitä niille kuuluu. Tiiän, että ne ilahtuu ihan sikana siitä, kun lapsenlapsi soittaa, tai ottaa edes mitään yhteyttä. Ettei sitä jätä kokonaan niille. Ne kaipaa, niilläkin on tunteet. Ja jos vaan jaksatte, niin ne sotajutut on tosi mielenkiintosia kuunnella. Mä aina yritän jaksaa keskittyä niihin. Huolimatta hitaasta puheesta, epäselkeistä lauseista ja oudosta murteesta, jossa on uusia sanoja ja joudun kysymään mitä ne tarkottaa. Ne jutut mitä ne kertoo, ne valasee mun maailmankuvaa.

Kaikista tyhmintä mitä itsenäisyyspäivänä voi tehä, on kattoa monta tuntia kun presidenttimme kättelee mekkoihin pukeutuneita naisia ja pukumiehiä. Mitä helvetin ideaa siinä on? Se ei ainakaa liity mitenkään Suomen itsenäistymiseen. "Joo, pidämpä hienot juhlat joissa en koskaan tarjoa spagettia, koska sen syöminen on liian sotkuista kuvattavaksi telkkariin!" Ja sitten niistä kehdataan vielä vouhottaa monta viikkoa jälkikäteen, uutisoida miten outoa on pukeutua perunasäkkiin, johon on printattu afrikkalaisen lapsen kuvia.



Sitten mun piti vielä palata aiheeseen sota. Siis... siinä on aina kaks osapuolta. Aina. Vähintään. Mikä oikeus meillä on haukkua venäläisiä ryssiks? Niillä on ollu ihan yhtä vaikeeta ku meilläki. Neki on menettäny miehiä ja naisia, lapsia. Mun äiti sano äsken autossa, että "Jaa, koska on itsenäisyyspäivä, niin voi sanoa ryssä!" Miten nii? Me ei tietenkää voida ikinä ehkä ymmärtää millasta se on, ku haukutaan neekeriks tai ryssäks. Ei suomalaisista oikeen keksi mitään haukkumasanaa. Vaikka tiettyhän virolaiset sanoo meitä kuulemma poroiks. Loukkaako se mua? No ei. Lähinnä vaan naurattaa. Ja sit hämmästyttää, minkä takia virolaiset haukkuu meitä? Mitä me ollaan ikinä niille tehty? Paitsi tietty viety niitten viinat ja... muttajoo. Kaikki me tiedetään silti, miltä nimittely tuntuu. Lapsena, päiväkodissa, meidän kaikkien nimistä on varmasti keksitty jotain, millä kiusataan. No mä oon ollu helppo, koska Liisa. Ihmemaan Liisa. Hehheh hee. Kerran mua sanottiin hauskasti Rusinalissuks. Mut se, että kokonaista maata tai maanosaa vihataan sen takia, että ne on melkein sata vuotta sitten sotinu meidän kanssa. Eikö me voitais jo unohtaa? Ihan turhaan me vihataan venäläisiä enää, ei noi ihmiset jotka siellä nyt asuu ja elää oo tehny meille mitään. Ei mitään. Se on suunnilleen sama, ku että jos joku meiän kaveri yhtäkkiä vaan ammuttais täyteen reikiä, sen takia, että sen isoisoisä on ampunu jonku venäläisen, tappanu sen. Onko venäläisillä oikeus enää kantaa meille kaunaa? Ei. Onko meillä oikeus tehä se niille? Ei. Tasa-arvo.





Tuesday, November 29, 2011

Champagne From a Paper Cup

Mä en pysty nukkuu kunnolla. Parin viikon ajan täs on ollu jo sillee et 3-5h unta yössä. En jaksa enää. Mult loppuu veto kohta. Jään varmaa huomennaki himaan vaa olemaa, ku en jaksa mennä kouluu. Ei vaa jaksa. Toisaalt mun on pakko mennä, koska oon ollu jo nii paljo pois.. Jos pystyisin nukkuu himas, nii täs ei ois epäilystäkää et meenkö vai en. Mutku en pysty. Se on iha sama mis oon hereillä ku en jaksa kuitenkaa.

Eli viimeviikol oli kaks keikkaa, tiistaina Strum 101 neitsytgig amistolla, ja lauantaina Porvoon Bändikisat! Siel kisaili mm. Klap, The Onetimer, Sweet Guns, Devon, Penalty Shot, Strum 101 ja Mold in the Attic. Klap oli taas hyvä yksinkertainen ja nerokas ittensä, parempi ku ennen! Se sai sponssipalkinnon erilaisuudesta.
The Onetimer voitti vuoden 2011 bändimestaruuden, eli coolness, pojat vetää yhä hyvin! Devon tuli kakkoseks, ja Strum 101 kolmanneks. Strumit sai yhteensä kaks palkintoo, kolmossijan ja 100e plus uuden keikan, joka onki kahen viikon päästä samoil hoodeilla! Penalty Shot oli kolmen kaverin bändi, kolme kitaristia, kolme laulajaa, kolme naista. Ne ei edes ollu Porvoosta, eli periaatteessa ne ei ois saanu osallistua MUTTA kukapa kilpailijoitte taustaa alkaa tutkimaa..? :D

Sitten hieman kuvia joita Aija ja Nea otti, kun itsehän en ehtinyt millään =( !

Täs tapahtuu Mold in the Attic ft. Moritz, minä, Miika ja Dave
Täs on myös Mold in the Attic... ja lapset jotka ei tykkää.
Sweet Guns

PENALTY SHOT!
The Onetimer
Strum 101

Strum 101

Strum 101

meidän moshpit kun strum 101

Dave


Täs mä laulan Ruby Sohoo
Muttajoo, se viimeviikosta. Täl viikol (eli oikeestaan eilen) mä oon ymmärtäny, että haluun löytää mun toteemieläimen. Kolme ihmistä on jo sanonu että se on varmaan joku kala... :D hmh. Varmaan joo. Miten löydän sen?

Thursday, November 24, 2011

We Will Become Silhouettes





Mun tekee mieli puhuu teille ny siitä, mihin mä uskon. Alotan sillä, että kerron mihin en usko. Tavallaan uskon kuitenki myös näihin. Eli, Jumala ja maailman synty alkuräjähdyksestä. En usko, että ihminen on maailmankaikkeuden ainut elävä olento, että se on viisain, edistynein ja uniikki.

Katoin pari päivää sitten jonku dokumentin alieneista. Siinä kerrottiin miten alienit on ehkä aikoinaan ns. maailman alussa tullu maapallolle ja tehny kokeellisia tutkimuksia käyttäen ihmisiä ja muita maapallon eliöitä hyväkseen. Et ne on risteyttäny eläimiä, ja sitä kautta on syntyny kaikki kentaurit, jättiläiset yms. Ja sit siinä oli kans että raamatun jutut on ehkä osittain totta, just niiku joku Goljat (eli se jättiläinen).

Siitä päästäänki Jumalaan. Uskon, että jossain on joku, joka periaatteessa on aineeton joku, mikä vaikuttaa meidän tekoihin. En kuitenkaa usko että se on tää kristinuskon Jumala, vaan enemmän tyyliin shintolaisuutta, eli että kaikessa on jumaluutta, puissa, kivissä, järvissä. Shintolaisuudessa on kans se, että siinä uskotaan että jokaisesta kuolleesta ihmisestä tulee jumala (tosin vasta kun kuolemasta on kulunu 33vuotta), johon mä uskon. Uskon siis, että edesmenneet ihmiset tietää mitä me tehdään. 


Kuolemanjälkeinen elämä; uskon, että tulee samantapasia ihmisiä ku mitä on kuollu, eli vois kai sanoo, et uskon uudelleensyntymiseen jonain muuna ku mitä aiemmin oli. Esim. jos joku ihminen on tosi koiramainen, nii voin olettaa että joskus on ollu ihan semmonen koira, jolla on ollu samanlaine persoona. En kuitenkaa usko siihen, että jos mä synnyn uudelleen, niin että mä muistaisin mun aiemmista elämistä mitään. En usko siihenkään, että kaikki syntyy uudelleen. Tai no nyt ku aloin miettimään, nii miksei. Maailma vois kierrättää meitä. Jos me ollaanki nää samat tyypit koko ajan oltu täällä. Hei, tässä puhuu Juudas, mitä kuuluu?


Maapallon ulkopuolella oleva elämä; siellä on jotain. Me ei olla yksin. Me ei tiedetä mitä siellä on, eikä meidän kuulukkaan tietää. Me ei saada olla liian uteliaita. Pitää malttaa olla täällä keskenään, ei pidä, me ei saada mennä muille planeetoille. Alienit on tullu maapallolle aikoinaan ja tehnyt meidät. Alienit ei muistuta meitä, vaan me muistutetaan niitä koska me ollaan osaks niitä. Me ei saada piirtää alieneita. Ne ei oo semmosia, millasiks me niitä luullaan. Uskon, että ne muuttaa muotoaan. Ne on jotain sellasta, ne näyttää sellaselta, millasiks me ei pystytä kuvittelee niitä. Must tuntuu että maailmanloppu tulee (jos tulee) sen takia, että ihmiset tietää liikaa. Me ollaan tutkittu liikaa. Me ollaan löydetty Marsista jälkiä veden olemassaolosta.


Toisaalta miten vesi vaikuttaa nyt taas mitenkään mihinkään? Se on meidän keksintöä, että ilman vettä ei voi olla elämää. TOTTA KAI VOI OLLA. Me ollaan kuviteltu, että elämään tarvitaan vettä, eli todennäköisesti alienit ei käytä vettä. Ne pärjää muutenki. Sitkeää sakkia.


Kaikki avaruussukkulat mitä ihmiset on tehny, on liikaa. Ulkoavaruus suuttuu siitä. Ne ei halua meitä sinne. Sen takia meillä on painovoima. Ettei me päästäis täältä pois. Me ollaan ylitetty raja. Avaruussukkuloilla, satelliiteilla, elokuvilla. Me ei saatais edes puhua niistä.


En usko, että ihmiset on älykkäimpiä maailmankaikkeudessa. Todennäkösesti jossain on jotain, missä kaikki on paljon hienompaa. Tai no ei välttämättä hienompaa, siellä on jotain mistä meillä on vasta pieni aavistus. Meillä on jotain mitä niillä ei ole. Tottakai näin on, koska meidän maailmat ei oo vaikuttaneet toisiinsa. Uskon siihenki, että se voi olla täällä, maapallolla. Ihan vaan sen takia, että (aikuisten) ihmisten ajatusmaailma on niin mustavalkosta. Ne ei voi ymmärtää, että kaikki voi halutessaan puhua kaikelle. Eläimille, leluille, kaikelle. Kaikki elää. Tää kaikki mitä täällä on, on elävää. Pohjustan mielipiteeni Toy Storylla ja lastenohjelmilla. Ja omilla kokemuksilla. 
Vaikka mun ja eläinten kieli ei ole sama, mä pystyn kuulemaan niiden ns. mielipiteet ja ajatukset mun pään sisällä, jos niin voi sanoa. Mul vaan tulee semmonen viba, et näin on. Sama lelujen kanssa, must tuntuu, että kaikilla on oma lelukategoria, mille pystyy kommunikoimaan parhaiten. Ne voi olla nukkeja, autoja, veistoksia. Mul ne on pehmoeläimiä. Sen takia lapset pystyy leikkimään niin pitkiä aikoja, koska ne oikeasti pystyy puhumaan niille. Ne on niinku mielikuvitusystäviä. Mielikuvitus on olemassa. Se on tässä ja nyt, se on tulevaisuus ja menneisyys.


Mielikuvitus on ehkä monimutkasin asia ikinä mitä oon ajatellu. Se tavallaan on täällä käsinkosketeltavissa, mutta toisaalta sit taas ei ole. Se on ja ei oo olemassa. Kaikki mitä sun pään sisässä tapahtuu, on olemassa. Mutta jos joku muu ei nää tai kuule sitä, niin sitten sitä ei ole virallisesti olemassa. Tän takia kannattaa varoa niitä pahoja ääniä päässään, ne pystyy ohjailemaan sua. Jos joku lapsuudesta tuttu eläimen ääni, joka ennen on ollu kiltti, alkaa yhtäkkiä neuvoa miten voi tehdä murhan jäämättä kiinni, nii ei kannata totella. Kuka tottelis? :D Ymmärrän, että ihmiset kuulee ääniä päässään. Me kaikki kuullaan, useimmat vaan ei halua myöntää sitä. Mä myönnän. Tottakai kuulen ääniä päässäni, kuulenha mä omaniki ku ajattelen. Vai kuulenko? Kuulen. Mustavalkomaailmaiset aikuiset ei suostu ymmärtämään mielikuvitusta, ne ei suostu alistumaan jollekkin, joka on luokiteltu oudoksi.


Uskon, että joku meistä osaa lukea ajatuksia. Meitä on 7 miljardia. Kaikki me ollaan erilaisia. Meillä on erilaisia taitoja, joku osaa nähdä seinien läpi, joku osaa lentää, joku on jostain toiselta planeetalta. Me ei kaikki olla synnytty täällä. Joku elää ikuisesti, joku on muodonmuuttaja. Sen takia ihmisiä etsintäkuulutetaan. Ne lähtee, muuttaa muotoa ja palaa takasin jonain toisena. 


Arvostan suuresti, jos joku teistä jaksaa lukea tän loppuun asti :--) !


P.s. tää oli tosi vaikee kirjottaa ymmärrettävästi koska tää on helpompaa selittää käyttäen käsiä apuna, ja muutenkin ois kivempaa jos te vaan pystyisitte tajuumaan kaiken tämmösestä: ajkldfj almdf pem wupqj!! :)

Sunday, November 20, 2011

I've Never Done Anything Like This

Eilen oli mun synttärit! Sweeeeeeeet 16 :) Oli kivaa, kävin Roopen, Vilman ja joittenkin joitten nimeä en enää muista, kahvilla jossain Helsingissä! Sitten juoksin Kampista Nosturille alle 10minuutissa, tai oikeestaan en ees juossu. Nosturilla tapasin Petsqn, Raulin, Anssin ja Jannen, ja roudasin niille kaksi mattoa! Jätin ne kivasti keskelle lattiaa.

Nosturin alakerta.

Siellä oli siis GenderBlender Party, jossa Floaded esiinty! Se oli aika jännää, koska se oli K18, pääsin sisään ylihelposti, kävelin vaan ne matot sylissä ja seuraavaks mun nimi hengas vieraslistalla. Ei tarvinnu ees maksaa mistään mitään. Sain ilmaset ruuat ja juomat. Join hc tyttönä ison tuopin kokista sitruunaviipaleella ja jäillä. Hengasimme siellä kaikkien niitten homojen, rekkalesbojen ja transujen keskellä 16-22 ja sitten alkoi da gig! Otin sen keikan aikana 822 kuvaa. 50 minuutissa. Oli ehkä hauskoin syntymäpäivä aikoihin. Ainaki erilaisin!











Ainiin siellä oli semmonen vanha lihava mies pukeutunu vaaleenpunaseen pitsimekkoon.

Ja sitten semmoinen kalju homo tuli kysymään multa oliko sen kitarasoolot cool. Sanoin että jaa. Sitten sen jälkeen se kyyläs mua pervosti loppuillan D:: ahdistus. Se varmaan luuli mua jätkäks koska oon niin pitkä xd

MEIDÄN NAAPURIIN MUUTTI UUSI PERHE. Ne varmaan vihaa meitä jo nyt. Kävin heti perjantaina trollaamassa niitä että tarviiko ne apua tavaroitten kannossa, ku niillä oli enää yks tietokonetuoli jäljellä. Ei ne tarvinnu. Eilen äiti huus niitten lapsille (joita on KOLME voi vittu), että menee pois meiän takapihan vierestä ku koira haukkui :---D

Ootan innolla mun uutta kameraa.... en kestä ku kaikki keikkakuvat on ihan shit piss fuck cunt cocksucker motherfucker tits fart turd and twat laatusia >:(!


Huomaatteko mun 22mm venytyksen? :--------)

W/ lovness, okae c: