Sunday, June 19, 2011

We all want something fair, in my heart.

Mulla on nyt melkein niin vastakohtane fiilis ku mitä viimeks oli kirjottaessani tänne. Sillon olin ilonen, aattelin et tulevaisuudest voi tulla iha jees. Et mä selviin tulevast kolmest vuodest, jotka mä joudun olee amistos opiskelemas jotai helvetin autoalaa. En mä vittu tiedä autoista yhtää mitään. En mä halua. Onneks en oo saanu viel sitä kirjettä.. toivottavasti en saakkaa sitä. Välivuos ois jotai hienoo. Haluun lopettaa opiskelemisen tähän ja alkaa tekee töitä. Jotai paskaduunii vaik, ihan sama. Kuha se ois jotai mis saan ajatella jotai muuta ku nyt. Taitaitai.

Ku täs kesäloman ekalla viikolla tapahtu semmone hieno efekti, et mun silloinen paras ystävä lopetti mulle puhumisen. Joo se oli poika. Joo mä tykkäsin siitä. Joo eilen se sano mulle et se ei ikinä haluu olla mitään muuta ku kaveri. Joo se sano mulle aiemmin et seki tykkää musta. Joo life sucks and so on mut sometimes shit hits the fan.
Nyt mä oon ollu sit eilisest illast asti vähä kummalline, en oo oikee puhunu kenellekkää ja sit yritän koko aja tehä kumminki jotai, etten joutuis vaa lagaa koneella. Tai istuu sängyl ja kattoo ulos. Ulos, jossa on harmaata ja paskasta ja melkein-sateista. Mun puolesta kesäl vois olla joko helvetin kuuma, aurinkoista ja sopivaa tai sit sataa iha kaatamalla. Mut ei vittu tämmöst välimuotoo. Ei-vittu-kiitos.

Täl menol tää kesä alkaa muistuttaa ihan helvetin hienosti viimekesää. Viimekesä oli mun elämän ehkä paskin. Olin sillon vielä mun exän kaa yhessä ja me riideltiin joka vitun päivä. Mult oli myös kuollu isä huhtikuussa, jote mul oli kaikki tunteet iha solmussa. Nytki tuntuu silt niinku oisin menettäny jotai, joka ois ollu mun elämäs aina. Tosiasias Hän on tutustunu muhun ehkä maaliskuussa. Silti, tää tunne on aika paska. Joo vuodatus-angst-yhyy.

Toivon niin vitun paljon ettei mun kiva pieni masennus uusi nyt enää. Se todettii mul 7.lk keväällä. Sit 'pääsin eroon'  siit about vuoden päästä. Sit mun faija tosiaa heitti henkensä ja sit kaikki ne riidat -- ei tehny hyvää. Masennuin uudestaa kesällä. Sit kävin taaaaas terapias viime tammikuuhu asti. Sen jälkee en enää jaksanu. Plus se terapeuttiki sano et olin taas ilosempi. Joskus helmikuus mul tuli sit taas semmone life is unfair-kohtaus ja vedin särkylääkkeit ehkä vähä liikaa ja mutsi hälytti ambulanssin ku tää tosiaa nykynen exä oli kertonu omalle mutsillee mun tekemisist ja näin oma äitipappani sai tietää. Ja voi jumalauta ku se kilahti. Ei ne sit loppuje lopuks ees huolinu mua sairaalaa vaik mutsi kui paljo kinus sitä.

Anyways, tää tunne on ihan samanlaine ku noina kertoina. Mua ei enää kiinnosta mikää. Haluun vaa olla. Yksin. Voisin istuu monta tuntii paikoillani. Tekemättä mitää.
This feels like huge shit.




Come on people now, smile on your brother and
Everybody get together, try to love one another right now
When I was an alien, cultures weren't opinions


Gotta find a way, to find a way, when I'm here
Gotta find a way - a better way - I had better wait

Never met a wise man, if so it's a woman

Just because you're paranoid, don't mean they're not after you

No comments:

Post a Comment