Sunday, July 17, 2011

Living is a problem because everything dies.

Oon viimeaikoina ollu vähä feeling down. En tiiä sit et mistä se oikeestaa johtuu, mut luulisin et ehkä siitä ku kaikki menee eteenpäi. Life goes on. Entä jos haluun pysähtyy, entä jos haluun et joku kestäis vähän kauemmin? Kaikki vaa luisuu käsist, mikää ei oo niinku haluisin. Oon myös huomannu taas uudestaan ja uudestaan, et elämä on lyhyt. Oon eläny jo 15 vuotta, ja silti ku mietin et onks se tuntunu pitkält ajalta - no ei ole. En oikeestaa ees muista enää mitää from the past. Oon siirtyny eteenpäi sieltä.
Ja jotenki must tuntuu, et nyt on tullu aika tehä sellasta mitä oon aina halunnu tehä. Eli nyt oon pari päivää pohtinu ajatusta industrialista. Ja venytystä vielä lisää -- lisää ja lisää. More n more, mihin lopettaisin?


Lomaki loppuu tosi nopeesti. Ikinä ennen kesäloma ei oo menny näin nopeesti. En haluu et syksy tulee. Sen mukana tulee vaa tuskaa. Vihaan sitä jo nyt. Tällä viikolla kaikki on sanonu samaa, et loma on menny nopeesti ja et se on jo puolivälis. Ärsyttää tollane ku pitää muistuttaa siitä mite aika ei oo armolline. Se vaa kulkee eteenpäi, täyttä vauhtii. Vaikka mun seinäkellon patteri alkaaki olla lopussa ja sen viisarit kulkee puol tuntii jälessä. Päivätki menee tosi nopeesti -- MÄ HALUAN PYSÄHTYÄ HETKEKS. Mut tää maailma ei salli sitä. En sitte pysähy, perkele.
Tätä menoo mä vuodan kuivii, en jaksa enää. Kuihdun. Nuudun. En jaksa. Mua väsyttää mutten uskalla nukkuu koska life goes on while i sleep n suddenly im all alone here.

No comments:

Post a Comment