Saturday, July 23, 2011

Well maybe someday we'll meet again

Tänään käytiin mutsin ja Pontson kanssa Salossa, mun tädin luona, leikkimässä niitten koiran Emmin kanssa. Muistin aina että Emmi ois ollu 5. Yhtäkkii se on 9. Time flies. Yhdessä ne silti Pontson kanssa kivasti vähän juoksi ympyrää :o



alienit kaappaavat pontson >:o
Sitten tulimme kotiin, tai no itseasiassa pysähyttiin Lohjan ABC-asemalle. Mutsi osti kivasti mulle sieltä Pariisin Kevään levyn called Meteoriitti, ja sitten siitä Porvooseen kuunneltiin sitä. Mulla oli mukana myös Blink182:n Enema of the state, Foo Fightersin Wasting light ja Sum 41:n Underclass hero. Kaikki tuli kuunneltua.

Innostuin eilen soittamaan taas kitaraa. Mulla oli siinä parin viikon tauko - tauko jollon mua ei innostanu tehä oikee mitään. Nyt kuitenki oon taas sormet verillä opetellu soittamaan uusia biisejä! It's fun. Ja kaikkein hauskinta täs on se, että. Eilen ku mulla lähti nahat sormienpäistä niin sitten niistä rullautuneista nahoista tuli vihreet? Ehkä mun akustisen kielet on homeessa. Tai jotain. Tai sitten every day is a green day. Jompikumpihan se on oltava, ja mä luulen että se on jälkimmäinen.

Rakastuin sanotuksiin taas tänään. Foozzien biisi nimeltä These Days. Aivan ihana. Kuten myös Rope. 

One of these days the ground will drop from beneath your feet.
One of these days the clocks will stop and time won't mean a thing.
One of these days your eyes will close and pain will disappear.


Gimme some rope I'm coming loose, I'm hanging on you now.
Gimme some rope I'm coming loose, I'm pulling for you now.
When you go I come loose.

Eikä kovin huonommaks jää myöskään Pariisin Kevään biisi Meteoriitti, kuten ei Sum 41:n Look at Me.

Sinä saatat olla juuri se, joka sattumalta minut pelastaa meteoriitin alta.
Sinä saatat olla yksi noista ohikulkijoista, joka sylkäisee vasten kasvojani


Look at me
Am I the image of your hopes and tragedies?
Just look at me
Will I ever be more than just a memory?

Ja sitten vielä sen verran että; I like finnish music. Happoradio, Leevi & the Leavings, Apulanta, Pariisin Kevät, Eppu Normaali -- purfection. Suomalaiset vaa jotenki iskee muhu aina uudestaa ja uudestaa. Aina.

Joo mua emoilututtaa. But it's ok. Ainakin jos nyt yritän päästä siitä yli. Tunteet on ihan hyvästä. Kannattaa omistaa sellaset, elämä tuntuu sitte joltaki. Ei mulla muuta tähän hätään. Maybe some other time. But not now.

edit/: toi norjan ammuskelu. ihan hirveetä. hyi vittu. voisin käydä huomenna hautuumaalla sytyttämässä kynttilän muistokivelle... TÄÄ MAAILMA VAAN KUSEE NIIN MONESTA KOHTAA. nyt vittuperkele.!

No comments:

Post a Comment