Wednesday, September 28, 2011

I Will Follow You Into The Dark

Okei sain Petulta haasteen. Siinä mun pitää laittaa syksyllä 2010 ja syksyllä 2011 otettu kuva tähän. Ok. Ja sitten haastaa 3 bloggaavaa tyyppiä. En kyllä oikeasti haasta ketään koska kukaan ei tekis tätä kaikista niistä jotka tunnen täältä bloggerista. Mutta siis tehkää vaikka kaikki. Kaikki jotka haluaa. Olkaa hyvä::

2010 - ok tämän kuvan otin kivasti peilin kautta. tykkään siitä että se on hienosti tärähtänyt.


2011 - otin tän kuvan itseasiassa tänään aamulla. Kun näytin niin oudolta. Hassua. Kello jotain yhdeksän;


Ok kohta lähden elokuviin katsomaan Pussikaljaelokuvaa,.

Tuesday, September 27, 2011

Food Is Still Hot

Mulla on se sama fiilis kun sen jälkeen ku katoin elokuvan Hassut hurjat hirviöt. Vuos sitten.


Rakastan noita musiikkeja. Tota leffan ideaa. Mutta se on tosi masentava. Ahdistaa. Tuntuu niinku eläisin tota leffaa. Katsokaa se.


Monday, September 26, 2011

Speak In Tongues

Julia kävi täällä viikonlopun. Oli hauskaa. Porvoosta paljastui mulle pieni kuollut anarkistipuoli -- RAKASTAN SITÄ!












Mä haluan vaihtoon johonki. Tai työharjotteluun. Englantiin. Irlantiin. Saksaan. Tsekkeihin. Ihan sama! Haluun johonki, missä voin puhua kielillä. Ja siis arrararrara haluun alottaa puhtaalta pöydältä. Se ois niin hienoa. Ihanaa. Toivottavasti pääsisin kolmannella :o kun sinne pääsee vaan täysikäset ja FFAFJAFAFA vitun marraskuu.

Loppuun vielä pari kivaa kuvaa Julian kanssa vietetyistä hetkistä.




Tuesday, September 20, 2011

Hallucinations

Täst tulee suuri vuodatuspostaus. Haters gonna hate. Ei tarvi lukee koska tiiän ettei teitä oikeesti kiinnosta, mun vaan on pakko saada nyt purkaa tää kaikki johonki. Vaikken oikeesti pysty selittää ikinä tätä tunnetta sanoin. Kävin lenkillä. Juoksin 4km. Ennen se on auttanu mun paskaa fiiiliksee, siihe et kerään kaikki tunteet ja paskan itteeni. Nyt se ei auttanu. Mikää ei tunnu auttavan. Ees musiikki. Sanat.

Juoksemine on ihanaa. Se tunne, ku tuntuu et jalat lähtee irti ja lähtee lentoon. Pääsis pois täst maailmasta. Alamäet. Metsä. Vihaan juosta asfaltilla. Vihaan muutenki asfalttia. Hiekkatiet, sora, muta, heinä, kivet; kaunista.
Ku tulin himaa takas, aurinko oli just laskemas. Kerrostalot oli semmosia mustia siluetteja oranssia ja punasta vasten. Kaikki muu oli harmaata. Oli kivaa kävellä peltojen keskellä siinä harmaudessa ja kattoo, miten heinät ja puiden lehdet liikkuu maailman mukana. Jos mä yrittäisin samaa ku mitä ne, mä en liikkuis mihinkää. En mä taivu jos tuulee tollai. Oon liian itsepäinen, liian ylpee taipumaan helpoimman vaihtoehdon mukaa.

Haluun laihtua. En jaksa enää olla tän näkönen. Haluun muuttuu. En pysty olla syömättä. On ahdistavaa ku mua katotaan. Ja mua katotaan. Paljon. Ihmisiä kiinnostaa, minkälaine ihmine on näin pitkä. Pukeutuu näin. On tämmönen. Ne kattoo. Ne kattoo mua hiljaa, sanomatta mitää. Siinä tilanteessa haluisin vaan mennä pois, kadota. En haluu et muut kattoo mua, et ne näkee miltä näytän. Ei se kuulu niille. Oon tosi huono peittää mun tunteet. Kaikki huomaa heti jos oon surulline, vihane, ilonen tai ihastunu johonki. Haluisin olla salaperäsempi. Ettei kaikki heti tuntis mun koko elämää vaa yhellä katseella.

Talvi on ihana. Ootan sitä niin paljon. Lumen narskuntaa tennareitten alla. Tennareitten, joitten sisällä mun varpaissa ei oo enää tuntoo kylmän takia. Ootan sitä, mite pakkanen nipistelee mun kasvoja. Hiukset huurtuu kylmästä. Pimeyttä. Sitä, että nään taas tähtitaivaan. Ku nään tähdet, musta tuntuu niin pieneltä mut silti niin suurelta. Se on ihana tunne. Mietin että jossain muualla joku kattoo niitä samoja tähtiä. Ajattelee samoin ku mä. Ja jossain niistä tähdistä joku kattoo mua takasin. Et joku on seurannu mun elämää koko ajan. Joku tietäis musta kaiken. Uskon elämään maapallon ulkopuolella. Ufoihin. Siihen, et on olemassa jotain vitusti suurempaa ku ihmiset ikinä. Joku, joka kontrolloi kaikkee. Joku pieni universumi pelkästään sitä varten. Joku, joka säätää aikaa, millon se menee nopeemmin ja millon hitaammin. Joku viisas joskus on sanonut näin: Oi jos yöt sun kanssasi, ois kuluneet yhtä hitaasti kuin nämä jotka vietän yksinään?






Oon alkanu näkee harhoja. Pieniä liikkuvia esineitä, muotojen, lattioitten ja seinien vääristymistä. niinku kävelisin kourussa. Kourussa jossa tuolit, kynät ja patterit lentää.

Sunday, September 18, 2011

Go Home Now, Cry Emo Cry

I love da nature :o Sen takii tykkään siitä että mummola on kaukana. Metässä. Keskellä ei-vittu-mitään.






































Heinola on hieno mesta. Tai ainaki Heinolan K-Citymarket siinä moottoritien vieressä. Löysin sieltä 3 levyä joitten takia koko Heinolan pisteet nousee silmissä! John Lennonin Power To The People, Ramones kokoelma ja Sex Pistolsien Never Mind The Bollocks Here's The Sex Pistols.! !!!

Mummolas meni ihan hyvin. Vitutti kuten aina mutta ihan hyvin. Onneks otin kitaran mukaan niin ei mennyt eilinen inspiraationi hukkaan -- sovitin yhden uuden melodian yksiin vähän vanhempiin lyrics : ) SOUNDS COOL. Joku hakkeri voi sitä yksin koittaa soittaa ja laulaa jos halu riittää tulkkaamaan ohjeita :DD

Keskiviikkona meillä on koulukuvaus :o pitäis värjätä hiukset sitä ennen, tai sitten ei. Eli kysymys teille; Värjäänkö mustiks vai annanko kasvaa ruskeiks kokonaan? (::