Saturday, December 10, 2011

Heart Shaped Box

Milloin lapsuus loppuu? Missä vaiheessa lakkaa leikkimästä, käymästä leikkipuistoissa? Voiko sen määritellä ite? Koska.. Musta tuntuu että lapsuus on mahtavin asia ikinä. Hiekkalaatikkoikä. Se tunne, kun jäätelö tippuu maahan, koska juoksit linnun perässä.













Mun lapsuus oli sekava. En muista siitä paljon mitään, mutta jos alan miettimään sitä liikaa, niin se ahdistaa mua. Kaikki mitä muistan siitä ajasta, ku vanhemmat oli viel yhessä, nii on se, että joka päivä, aamu ja ilta ne huus toisilleen. Sitten ne eros ja musta alko tuntuu, että leikkimine on tyhmää. Huomasin, kuinka vammaselta tuntuu puhua yksinään ja kontata lattioilla. Äiti osti meidän uuteen asuntoon kumisen nyrkkeilysäkin.










Sitten me muutettiin kokonaan uuteen kaupunkiin, Porvooseen. Äiti tapas uuden miehen, ja isi tapas uuden naisen. Vihasin niitä. Vihasin sen naisen lasta. Se oli mua kaks vuotta nuorempi. Sitten kaikki meni pieleen ja kaikki oli taas yksin. Oli siitä eteenpäin. Sit aloin leikkiä aikuista.

Nyt elän sitä lapsuutta, mikä multa jäi väliin. Parhaani mukaan. En pysty siihen.








Anteeks, ettei tässä postauksessa oo oikeen mitään muuta ideaa ku noi kuvat.

Mitä mä oon tehny itelleni, miksi, että musta on tullu tämmönen? Miten mä päädyin tähän pisteeseen? Mun elämässä on 10 vuotta tyhjyyttä.

2 comments:

  1. mun muistot on meijän mökiltä ja äidin takia meillä ei ole enää mökkiä. mullakin on ensimmäiset muistot mun vanhemmista että ne huutaa toisilleen. sit aina pelkäsin ja markus piti musta huolen.

    ReplyDelete
  2. meillä ei ollu mökkiä, eikä ikinä tuu olemaankaa, koska meillä ei oo ikinä ollu rahaa oikeastaan mihinkään erikoiseen. kaikki raha meni isän juomiseen.

    ReplyDelete