Tuesday, December 6, 2011

Home Is a Fire



Mä en tiiä mite mä alottaisin tän. Niin paljon sanottavaa, niin paljon asioita joita en osaa pukee lauseiks.

Tänään on itsenäisyyspäivä. Mä en oo ikinä ennen oikeestaan miettiny, että mitä se ees tarkottaa. Tai no siis, joo, Suomi itsenäisty 6.12.1917. Hävis sodan Venäjää vastaan. Me tietty halutaan sanoo, että me voitettiin se, koska meidän ego ei kestä myöntää häviötä. Ei me voida voittaa, jos me menetetään Karjala? No mutta me sanotaan silti että me hävittiin ja voitettiin se sota. Tasapeli? Ei, me ei saatu Venäjältä mitään. Me vaan hävittiin Karjala, plus että Lappi poltettiin. Voitto? Ei.

Okei ja sit tähän miten suomalaiset juhlii itsenäisyyspäivää. Istuu kotona, kattoo Harry Potter & salaisuuksien kammiota? Onpa isänmaallista. Tai sitten katotaan Tuntematonta sotilasta. Jee, go Rokka! Hienoa, hienoa. Mitä isänmaallista on istua kotona omalla sohvalla ja naureskella lavastetulle sotaleffalle, näyttelijöillä, lauseilla joita ei edes sanottu? Siis kuka vitun Rokka? Se on kaikki Väinö Linnan keksimää. Tietty jotain faktoja, mut silti. En arvosta sitä. Mun mielestä itsenäisyyspäivän ns. juhlistustapaa pitäis muuttaa. En tarkota, et kaikkien pitäis mennä ja vetää perseet olalle ja sit käyä paskomassa hautakiville, ei ei, ei.
Meinaan sitä, että miettikää, miltä teiän isovanhemmista on tuntunu sota-aikana. Ne on ite ollu siellä. Ne on eläny sen ajan. Se ei oo niin kaukana takana. Ne ihmiset on vielä täällä, meidän keskellä, ihan tavallisessa arjessa. Kauppojen kassoilla ne pitkät jonot, kun vanhus maksaa täysmaitopurkin pikkukolikoilla tärisevin käsin, miettikää miks ne kädet tärisee.
Aseta ittes niitten asemaan, mieti miltä tuntuu, kun kaikki lapsuudenystävät on kokenu saman ku sinä, parhaat ystävät on kuollu. Yrittäny puolustaa sitä vähää omaa, mikä on. Ja jos ne ei oo kuollu sodassa, niin sairaudet, ikä ja huonot elämäntavat on vieny ne. Ei tietenkää kaikkia, on joitaki. Mutta miettikää sitä ikävää mikä niillä on. Niillä ei oo periaatteessa ketään. Yhteiskunta tietty yrittää ylistää niitä. Kerran vuodessa. Se siitä. Lopun ajasta niitten päälle syljeskellään kaduilla, huudetaan ja kirotaan. Missä arvostus? Ne ei tahdo mitään pahaa.



Eli sen Harry Potterin tai Tuntemattoman Sotilaan sijaan oisitte voinu vaikka soittaa isovanhemmillenne, ihan vaan kysyä että mitä niille kuuluu. Tiiän, että ne ilahtuu ihan sikana siitä, kun lapsenlapsi soittaa, tai ottaa edes mitään yhteyttä. Ettei sitä jätä kokonaan niille. Ne kaipaa, niilläkin on tunteet. Ja jos vaan jaksatte, niin ne sotajutut on tosi mielenkiintosia kuunnella. Mä aina yritän jaksaa keskittyä niihin. Huolimatta hitaasta puheesta, epäselkeistä lauseista ja oudosta murteesta, jossa on uusia sanoja ja joudun kysymään mitä ne tarkottaa. Ne jutut mitä ne kertoo, ne valasee mun maailmankuvaa.

Kaikista tyhmintä mitä itsenäisyyspäivänä voi tehä, on kattoa monta tuntia kun presidenttimme kättelee mekkoihin pukeutuneita naisia ja pukumiehiä. Mitä helvetin ideaa siinä on? Se ei ainakaa liity mitenkään Suomen itsenäistymiseen. "Joo, pidämpä hienot juhlat joissa en koskaan tarjoa spagettia, koska sen syöminen on liian sotkuista kuvattavaksi telkkariin!" Ja sitten niistä kehdataan vielä vouhottaa monta viikkoa jälkikäteen, uutisoida miten outoa on pukeutua perunasäkkiin, johon on printattu afrikkalaisen lapsen kuvia.



Sitten mun piti vielä palata aiheeseen sota. Siis... siinä on aina kaks osapuolta. Aina. Vähintään. Mikä oikeus meillä on haukkua venäläisiä ryssiks? Niillä on ollu ihan yhtä vaikeeta ku meilläki. Neki on menettäny miehiä ja naisia, lapsia. Mun äiti sano äsken autossa, että "Jaa, koska on itsenäisyyspäivä, niin voi sanoa ryssä!" Miten nii? Me ei tietenkää voida ikinä ehkä ymmärtää millasta se on, ku haukutaan neekeriks tai ryssäks. Ei suomalaisista oikeen keksi mitään haukkumasanaa. Vaikka tiettyhän virolaiset sanoo meitä kuulemma poroiks. Loukkaako se mua? No ei. Lähinnä vaan naurattaa. Ja sit hämmästyttää, minkä takia virolaiset haukkuu meitä? Mitä me ollaan ikinä niille tehty? Paitsi tietty viety niitten viinat ja... muttajoo. Kaikki me tiedetään silti, miltä nimittely tuntuu. Lapsena, päiväkodissa, meidän kaikkien nimistä on varmasti keksitty jotain, millä kiusataan. No mä oon ollu helppo, koska Liisa. Ihmemaan Liisa. Hehheh hee. Kerran mua sanottiin hauskasti Rusinalissuks. Mut se, että kokonaista maata tai maanosaa vihataan sen takia, että ne on melkein sata vuotta sitten sotinu meidän kanssa. Eikö me voitais jo unohtaa? Ihan turhaan me vihataan venäläisiä enää, ei noi ihmiset jotka siellä nyt asuu ja elää oo tehny meille mitään. Ei mitään. Se on suunnilleen sama, ku että jos joku meiän kaveri yhtäkkiä vaan ammuttais täyteen reikiä, sen takia, että sen isoisoisä on ampunu jonku venäläisen, tappanu sen. Onko venäläisillä oikeus enää kantaa meille kaunaa? Ei. Onko meillä oikeus tehä se niille? Ei. Tasa-arvo.





No comments:

Post a Comment