Thursday, January 26, 2012

Aurinko ei paista pohjalla, juokse kovempaa

Keneen sattuu ja kuinka paljon?
Siitä kysymys enää tässä kai on,
Kun on saavuttu siihen pisteeseen,
Ettei mikään ole varmaa.

AAaa . Laitoin facebookini ensin maanantaina islanniksi. Sitten tajusin etten oikeasti ymmärrä ikinä edes niitä aakkosia ja vaihdoin sen hollantiin. Hollanti on helpompaa.
Mua ahdistaa edelleen. Joka päivä, koko ajan. Hymyilen vaan sen takia, että en kestä itteeni ku oon näin iimou : D arg. Toisaalta, on mulla kavereita jotka helpottaa oloani välillä c: aina sillon, kun ne jaksaa. Kun ne voi puhua. Kun niillä on aikaa. Mulla ei oo mitään muuta ku aikaa.
Katoin viikonloppuna csi ny season 1 loppuun, enkä löydä mistään tokaa kautta. Jaa, ei sillä et mul ois ees rahaa ostaa se. Pitää säästää kesää varten. Lähden äidin kanssa Norjaan.. toisaalta mitä mä sieltä ostan? Postikortteja. 

Voisin kertoa viikonlopusta. Perjantaina siis pääsin vasta iltasella kotiin, vaikka en periaatteessa tehny koko päivänä mitään. Oon työharjottelussa. Pääsen sieltä aina neljältä, eli kello 16:00. Suunnilleen. No, perjantaina sitten lähdin sieltä Milkan kyydillä Helsinkiin, Kierrätyskeskukseen. Tarkotus oli löytää sieltä uus työpöytä ja tv-taso. En löytäny työpöytää, vaan sen sijaan blink-182 enema of the staten kahdella eurolla! Ja sen tv-tason, kympillä.

Ok.. tähän asti pääsin eilen tän kirjottamisessa. Lopetin tasan siihen, kun äiti tuli mun ovelle ja sanoi että mun veljen paras ystävä on ampunu ittensä. Se on kuollu. En voi.. en tajua sitä. En hyväksy. En ymmärrä. Tänään en menny töihin.. en pystyny eilenkään keskittyy mihinkään, joten aattelin että tänään oikeesti on vaan parasta jäädä kotiin tai jään jonku auton alle vielä. Äiti ehdotti, että menisin jollekkin puhumaan ja mulle tulis parempi olo. En halua. Mun veli tarvitsee enemmän apua. Mä mietin, mitä mä sanon sille, koska tiedän, ettei sanat oikeasti auta yhtään.

Illalla menen äidin kanssa elokuviin katsomaan The Girl with the Dragon Tattoo, haluun nähdä miten hyvin jenkit on saanu raiskattua täydellisen trilogian........ odotan innolla. Suunnilleen. Ja mitä mä teen tän 6½ h? En mitään. Varmaan kuuntelen musiikkia ja makaan silmät auki sängyssä.




Mut mä pärjään. Mun on pakko, oon pärjänny tähänki asti. En luovuta.

No comments:

Post a Comment