Monday, February 6, 2012

Nimeni on.. miten se kirjoitetaan?

Lauantaina katsoin yksin huoneessani Avaraa Luontoa. Se on oli mun lempiohjelma kun olin pienempi. Suunnilleen silloin kun olin 3-11-vuotias, siis. Ja nyt oon alkanu kattomaan sitä taas. Se on mahtava. Siis miten luontoa voi rakastaa näin paljon? Kaikkea siinä. Ajattelin että haluan joskus omistaa Avaran Luonnon tuotantokausia ja sitten katsoisin niitä ja ihainnoisin niitä kuvakulmia, niitä ihmeellisiä asioita mitä maailmassa oikeasti on.




Etenkin pidän talvesta. Pakkasen karuudesta, siitä ettei siinä oikeasti ole mitään hienoa, se että vesi vaan pakkautuu niin pieneksi että siitä tulee lunta ja niin vitun kylmää. Ja se, että ilma voi olla niin kylmää. Miten se voi ees olla mahdollista että ilma.. ilma? Sehän on vaan.. ilmaa. Ei se ole mitään. Silti se on, se on kaikki.

Eläimet. Se, miten ne selviää, eikä ne tarvitse mitään muuta kuin vähän ruokaa ja juomaa. En oo tosin vieläkään saanu oikein selville että miten kalat nukkuu. Tai että nukkuuko tollaset linnut kuten harakka tai västäräkki ollenkaan?

Kuitenkin. Sunnuntaina bussissa matkalla Lahteen katselin ihania pakkasmaisemia (-23) ikkunasta. Peltoja, lumisia metsiä, mustavalkoista, aurinko paistoi. Aurinko häikäisi silmiäni. Kuuntelin Sydän, sydämen albumia Au. Kappaleen Kärpänen kohdalla mulle tuli kauhean huono olo. Surullinen. Myötätunto kärpäsiä kohtaan kasvoi roihuten mussa. En enää ehkä ikinä tee mitään kärpäsille, millekkään. En enää haluaisi käyttää nahkatakkiani. Ällö.

Sitten tulin kotiin ja luin sen Au:n pikkuvihkosen siitä levyn kannesta ja sitten luin sieltä että "Koira: Vaikka koira on hyvä, se ei ole sen parempi kuin muut"

Tässä tiivistyi ehkä kaikki maailman kauneus mulle. Ja hirveys.





Ps sitten koska tahdon vastailla niin! Kysykää jotain formspringissä minulta!

No comments:

Post a Comment