Wednesday, February 29, 2012

Rakkautta joka räpäytyksellä

Tänään lähdin koulusta kaksi tuntia aikaisemmin. En jaksanut fysiikkaa, ensimmäiset tunnit ja oli sijainen. Sen lisäks piti sitten tehdä jotain parityötä eikä Nea ollut koulussa niin päätin vihdoin säästää luokkalaisianikin ja lähteä kotiin. Oon yllättyny, et pärjäsin jopa noi 5 tuntia koulussa, pyörittelin heti yheksästä asti ajatusta lähteä kotiin. Oli niin ihana auringonpaisto ja mulla oli vielä filmistä 12 kuvaa ottamatta.

No, kävelin sitten kotiinpäin ja about puolessavälissä näin ehkä maailman kauneimman lapsen. Se oli hiekkatien toisella puolen, aurinko paistoi ihan pilvettömältä taivaalta, ja tien molemmin puolin oli pieni pelto jossa on noin metri lunta. Koskematonta lunta. Se tyttö nosteli lunta käsillään kinoksesta, ja sitten tiputti sen takaisin. Lumi leijaili tosi nätisti ilmassa. Hetken näytti niinku aika ois pysähtyny. Sitten se otti sellasen ison kimpaleen lunta ja oli alkamassa syödä sitä, kun se näki mut. Se heitti äkkiä sen lumen pois. Hymyilin sille kun ohitin sen, oli niin hyvä fiilis. Sillä lapsella oli pipo. Pipo, jossa oli niin monta väriä raitoina kun vaan tiedän. Sen lisäks sillä oli pinkki takki ja liila reppu, jossa oli vaaleita perhosia. Ja sen kasvot oli täynnä pisamia ja tosi viattomat, mutta silti, ihan vaan sen takia, että minä, täysin tuntematon ihminen, olin nähnyt että se oli meinannut syödä lunta, niin se näytti epäröivältä. Se tiesi, ettei se sais syödä lunta.

Ei mul oikeestaan muuta asiaa ollut. Halusin vain kertoa tosta lapsesta. She made my day!


1 comment:

  1. kivoja kuvia ::)

    lauantaimurhetytto.blogspot.com

    ReplyDelete