Wednesday, September 18, 2013

Ihmisten armoilla



Viikko sitten mä luin hyvän artikkelin lehdestä. Se oli Hesarin Torstailiite, ja juttu kertoi kuinka suomalainen tyttö oli lähteny Jenkkeihin erämaahan vuodeksi leirille. Otsikkona toimi Erämaan armoilla. En löytänyt tätä juttua Hesarin sivuilta, mutta jokatapauksessa. Kerron silti.

*** Vihdoin löysin 27.9. sen artikkelin!! Se on tässä!

Tää artikkelin likka oli taideopiskelija, jossain isossa kaupungissa. Yritti elää ekologisesti, söi kasvisruokaa, oleili paljon luonnossa. Mutta se ei riittänyt. Hän halusi lähteä leirille, jossa oltaisiin vuosi eristyksissä kaikesta ulkomaailmasta. Tyttö alkoi syömään taas lihaa ja metsästämään. Villivihannekset olivat tavallista ruokaa. No sitten vuosi loppui. Hän tuli takaisin Suomeen.

Yhtäkkiä kaikki tuntui kauhean teennäiseltä ja pelleilyltä. Asfaltilla kävely oli epämukavaa. Kaupunki ei tuntunut enää yhtään hyvältä paikalta asua. Niinpä hän muutti maalle, muistaakseni Lappiin johonkin syrjään kaikesta, ja perusti oman yrityksen.


Tää oli mun mielestä sen takia helvetin hyvä juttu, koska aloin miettimään itteni kohalla näitä asioita. En mä pystyisi elämään vuotta ulkona. En ainakaan jos nyt tultais ovesta sisään ja sanottais että pitää mennä pihalle nukkumaan. Ei. Mutta viikonloppuna kun kävelin kauppojen näyteikkunoiden ohi, mä kiinnitin huomiota siihen, että miten typerältä esimerkiks kenkäkauppa näyttää. Siellä on miljoona paria kenkiä, ja ne kaikki maksaa vitusti. Tosi outoa, että luonnosta vieraantuminen on niin normaalia.

Tästä kertoo tosi moni asia. Jos mä sanon mun kavereille, että mä oon luontoalan opiskelija, suurin osa pyöräyttää silmiä tai sanoo, että jepjep niin oot joo. Tää on todella paljon parempi ala ku esimerkiks hius- ja kosmetologialat. Niissä vieraannutaan tosi paljon luonnosta. Kaikki kemikaalit, joo kyllähän niitä saa "ympäristöystävällisinä", mutta kuinka usein nekään tuotteet sitä todella on? No, ei kovin usein.

Mulla tulee vähän outo fiilis siitä, kun porukka käyttää kaikenlaisia kemikaaleja. Dödöä siihen, ettei haise hieltä vaikkei edes hikoile. Hyttysmyrkkyä pitämään hyönteisiä kaukana. Hiuslakkaa pitämään hiukset luonnottomasti. Jne jne. Näitä riittää vaikka kuinka paljon. Mutta mihin TODELLA tarvitaan näistä mitään? No ei mihinkään. Shampoitakaan ei välttämättä tarvita jos peseytyy järvessä vedellä. Järvivedessä on monia antioksidantteja jotka puhdistavat sellaisenaankin.

Luonnosta vieraantumisella mä en tarkoita sitä, että pitäis tunnistaa kaikki lajit ja tietää kaikki mitä ulkona tapahtuu. Mä tarkoitan sillä sitä, että ihmiset uskaltais käydä metsässä. Uskaltais! Ihmisiä pelottaa mennä ulos metsään. "No siellä voi tulla vaikka hirvi vastaan." Mitä sitten? Mä oisin ihan haltioissani jos näkisin hirven metsässä! Ensinnäkään niitä ei nää. Ne karttaa ihmistä. Ja toisekseen miks hirviä pitäis pelätä? Ei ne ole mitään verenhimoisia tappajia. Nehän on kasvissyöjiä! Mä pitäisin jo siitä muutoksesta, jos ihmiset uskaltais mennä muullakin ku aina sillä puol kolmen bussilla keskustaan. Mitä jos menisitkin pyörällä? Mitä jos koittaisit liftata? Mitä jos sun ei tarvi mennä keskustaan?

Metsällä on myös parantavia vaikutuksia. Sitä on tutkittu, ja tutkimuksen tulokset kertoo, että psyykkisen terveyden lisäksi metsä parantaa myös fyysistä terveyttä! Se on mahtavaa. Oon huomannut sen itsekkin. Oon ollut monta vuotta masentunut, mutta nyt kun oon alkanut opiskelemaan luontoalaa (vuosi sitten), niin mieliala on kohentunut huomattavasti. Ehkä se johtuu siitä, että ala on mieluisa opiskella. Ehkä se johtuu siitä, että mulla on huikeita luokkalaisia. Ehkä se johtuu siitä, että nään mun huoneen ikkunasta muutakin kuin asfalttitien, autoja ja naapurin talon. Mä nään metsää ja puita ja eläimiä! Ehkä se johtuu siitä, että mä oon päässyt pois kotipaikkakunnalta uusien ihmisten keskelle. Ihan sama mistä se johtuu! Muhun se ainakin vaikuttaa niin, että mulla on nyt helvetin positiivinen mielikuva luonnosta. Mun lumelääke.

Miksi ihminen yrittää niin hirveästi taistella omaa luontoaan vastaan? Ihmistä ei oo tarkoitettu istumaan. Mielettömän luonnoton asento, eihän mikään elävä istu niin ku me. Ihmisen on hyvä seisoa tai maata. Lihaksia käyttämällä ihmisen on hyvä olla. Ihmisellä on vieläkin vaistoja ja ominaisuuksia, joita tarvitsee vain luonnossa, ei sisällä, ei kaupungissa, vaan luonnossa. Tämmöisiä on esim. adrenaliini. Tätä sä tarvitset kun sua uhkaa vaaratilanne ja sun täytyy jaksaa. Sun täytyy jaksaa juosta, sun täytyy jaksaa nostaa joku raskas esine. Lisäksi kun sä meet metsään, niin sun kaikki aistit terävöityy. Etenkin jos sä meet yksin. Sä kuulet paljon enemmän, sä näät paljon enemmän, sä tunnet jalkojen alla paljon enemmän. Ehkä siks se on pelottavaa. Ei se oikeesti oo. Ei siellä ikinä tule niitä mörköjä, ei siellä ikinä tuu ketään vastaan.

Mietikkää kuinka luonnotonta on, että ihminen rakentaa kerrostaloja ja lentokoneita, autoja, laivoja, vittu mitä vielä. Miettikää kuinka helvetisti ihmisiä on olemassa. Miettikää tätä kaikkea eläimen näkökulmasta. Mieti jos sä et uskaltais mennä jonkun paikan ohi, koska siellä on helvetisti hirviä ajamassa autoilla ja sekoilemassa kännissä.

Ihmiset on hulluja. Toivottavasti luonto kestää meidät. Toivottavasti me ei kestetä kauaa. Ihmiset ei oo tehny muuta ku tuhonnu.

No comments:

Post a Comment