Tuesday, February 25, 2014

Dogs eating dogs

Ihan ensiksi, mulla hajoo pää. Mä oon ihan täynnä tätä kaikkea homoseksuaalisuutta. Facebookissa on joitain ihmisiä jakanut semmoisia statuksia, että on kieltämättä enemmän kuin pari hiusta revitty irti.

ensin tämä: Usko teki homosta heteron
ja sitten vielä tämä: Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto

Ensimmäisessä artikkelissa, missä Jumala ja siihen uskominen on tehnyt kreisibailaavasta homoseksuaalisesta miehestä heteron, mua ärsyttää se, että siinä on kärjistetty/otettu noin kärjistetty homo esille. Huumeita, irtosuhteita, masennusta, ahdistusta, kaikki on perseestä. Ihan kun ne asiat ois ollu paremmin, vaikka sillä ois ollu se muija kuvioissa, ja ois lennättäny naisia samaa vauhtia ku miehiä niissä suhteissaan. Raivostuttavaa.

Toisessa artikkelissa tämmönen (ainakin kuvan perusteella) perus rasvaniskanuljaska, suomalainen mies kertoo siitä, että on vastaan sukupuolineutraalia avioliittoa. Helvetin ärsyttäviä kommentteja sen tekstissä on seuraavat:

"Onko seuraava askel moniavioisuuden tai kolmen ihmisen yhteinen avioliitto?"
"Nykyisen lainsäädännön mukaan aviomies on aina lähtökohtaisesti avioliitossa syntyneen lapsen isä. Lesboliitoissa syntyvät lapset jäisivät aina ilman isää. Vai olisiko naispuoliso isä? Vai vaaditaanko seuraavaksi sanojen äiti ja isä kieltämistä syrjimättömyyden nimissä?"
"Kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja jokaisella on ihmisarvo. Työtä syrjintää vastaan pitää jatkaa. Mutta avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto."
Aviomies on aina lapsen isä? Mites uusioperheet, onko nekin kiellettyjä ja yhtä kieroonkatsottuja?

Toinen lesbovanhemmista olisi isä? Yleensä ne on molemmat "moms". Katsokaa leffa The Kids Are All Right. Kertoo perheestä, jossa on lesbovanhemmat ja niiden lapset haluaa tutustua niiden spermanluovuttajaan.
Miksi saman sukupuolen suhteissa pitää välttämättä löytyä se "mies" ja "nainen", jos molemmat on miehiä tai naisia. Eikö se vaan voi olla niinkuin asiat on, eikä mennä pelleilemään vakavilla asioilla? Heterosuhteessa elävät, meneekö teillä sukupuoliroolit sekaisin, saattaako vaikka vaimon raskauden aikana miehelle tulla valeraskaus?

Jos ihmiset on arvokkaita, kaikilla on ihmisyyteen viittaava arvo, miksi helvetissä tää nyt täysin turhaan vetää jonkun työsyrjinnän tähän mukaan? Työ ei liity mitenkään siihen, että meneekö ne homoseksuaalit naimisiin vai ei.

Liitän tähän kuvan, johon oon törmännyt sosiaalisessa mediassa muutamaankin otteeseen.


Tän kuvan pointti on se, että:

  • homoseksuaaliset ihmiset eivät mee SUN kanssa naimisiin
  • SUN persettä ei pitäis kutittaa sen asian, että joku muu kuin SINÄ meet naimisiin
  • jos rakkaus on ehdotonta, eikö sen pitäis olla EHDOTONTA?
  • homoseksuaaliset ihmiset, jotka haluaa naimisiin, on ihan normaaleja. Mun mielestä pitäis järjestää joku lakko, jolla vaikka lakkautettais heteroiden naimisiinmenomahdollisuudet 1 vuoden ajaksi. oisko kiva? oisko kiva käydä vaan siellä maistraatissa rekisteröimässä parisuhde?
  • homoseksuaaliset ihmiset, jotka haluaa naimisiin, ei todennäkösesti mene naimisiin jokaisen vastaantulevan homon kanssa. Ne menee naimisiin sen homon kanssa, jota ne rakastaa. Kyllä, homorakkauskin on rakkautta, ihan samanlaista kun se SUN rakkaus.
Jos ihminen rakastaa toista ihmistä, haluaa jakaa sen toisen ihmisen kanssa sen koko elämän loppuun saakka, niin mun mielestä siihen ei pitäis puuttua eikä sitä pitäis rajoittaa. Jos ihminen pystyy rakastamaan niin paljon, että haluaa naimisiin, niin se pitäis sallia. 

Mä en pysty varmaan pitkään, pitkään aikaan menemään naimisiin, en edes kihloihin. Mä olen heterosuhteessa. Oon ollut yli vuoden. Mulla on myös homoseksuaalisia suhteita takana. Mulla on ollut niissä hyvä olo. Miten ihminen voi rajoittaa sitä, määrätä sitä, kehen rakastuu? Päättää yhtäkkiä sen, että nyt mä tykkäänkin tästä toisesta enemmän kuin toisesta sen takia, että tää toinen on väärää sukupuolta?

Jos vastustaa homoavioliittoja aivan ylimaallisen paljon, niin mun mielestä siinä vaiheessa ois hyvä miettiä niitä omia arvoja. Että mitä sä arvostat elämässä. Arvostatko sä sitä, että sun lapset ei ikinä tuu näkemään yhtäkään homoseksuaalista ihmistä kaduilla, että sä pidät siitä varmasti huolen ettei kellään homoseksuaalisella tuu olemaan ihania unelmahäitä? Vai arvostatko sä sitä, että sun oma elämä on kohdillaan ja kaikki ois onnellisia? Mun mielestä tää jälkimmäinen on parempi, kuin se, että ruvetaan "holhoamaan" ihmisiä. Naimisiin menevät ihmiset on kuitenkin kaikki aikuisia, ne päättää omista asioistaan itse, sun ei tarvi sitä niiden puolesta tehdä. 

Mun  mielestä on järkyttävän epäreilua, että 1kk seurustelleet heterot voi mennä samantien naimisiin, mutta 20v seurustelleet homot ei voi ikinä mennä naimisiin. Onko tää SUN mielestä ok? Jos on, niin mä en tiedä miten mä voin sua enää auttaa.

Rakkaus on rakkautta, rakkauden tarkoitus on rakastaa. Mua hajottaa, että siitä pitää tehdä osalle ihmisistä niin helvetin vaikeeta. Ne ihmiset, jotka ei osaa antaa muiden rakastaa, ei mun mielestä osaa rakastaa itsekään.

Huom! Tää on mun suutuspäissään kirjotettu kirjoitus, pahoittelen voimasanojen käyttöä/muuta epäsiveää. Tämä ei ole käsky kaikille ihmisille toimia mun sanani mukaan, ei edes kehoitus. Tää maailma on mielenkiintoinen niin kauan, kun ihmisillä on oma mieli ja sana.

Mitä sä näät tässä kuvassa? Mä näen ihmisiä.

Ps. Sunlaisten ihmisten takia ihmiskunta on mätä, Antti Pakkanen (toisen artikkelin kirjoittaja).
 

Sunday, February 16, 2014

Metsänpoika tahdon olla, sankar' jylhän kuusiston.

















Ajokortti, auto, vihreä pää, 2 tatuointia, 18-vuotissynttärit, fanipostia Olavi Uusivirralle, Helvetinjärven reissu, yli 3000 ajettua kilometriä, joulu, uusia luokkalaisia, kymmeniä uusia villapaitoja, hyviä ja huonoja hetkiä. Näistä on mun blogin blackout time tehty.

Kesällä lähdetään Norjaan ja ajetaan vielä toiset 3000km. Mun auto on muuten jatkuvasti huollossa. Joonaksen vanha. Muka hyvä. No kyllä se liikkuu, vielä.